Miten elämänmuutokset vaikuttavat fyysiseen aktiivisuuteen: Tutkimus nuorista aikuisista

Taustaa

• Fyysinen aktiivisuus (PA) on vaihteleva käyttäytyminen, joka voi muuttua elämänkulun aikana elämäntapahtumien ja siirtymien kokemisen vuoksi.
• Elämäntapahtumat ovat erillisiä tapahtumia, jotka häiritsevät normaalia rutiinia, kuten muuttoa, valmistumista tai eroa.
• Siirtymät ovat pidempiaikaisia sopeutumis- ja sopeutumisprosesseja uusiin tilanteisiin, kuten vanhemmaksi tulo, uran aloittaminen tai eläkkeelle jääminen.
• Elämäntapahtumilla ja siirtymävaiheilla voi olla myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia maksuvalmiuteen riippuen yksilön voimavaroista, selviytymisstrategioista ja sosiaalisesta tuesta.
• Aiemmissa tutkimuksissa on useimmiten keskitytty tiettyihin elämäntapahtumiin tai siirtymiin, kuten raskauteen, avioliittoon tai työttömyyteen, ja niiden vaikutukseen tupakointiin.
• Tutkimuksia, joissa tarkasteltaisiin liikkumisen muutosten malleja ja dynamiikkaa erityyppisissä elämäntapahtumissa ja siirtymissä, puuttuu kuitenkin, erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa, jotka kohtaavat useita ja erilaisia haasteita elämänkulussaan.

Menetelmät

• Kirjoittajat tekivät kvalitatiivisen tutkimuksen, johon osallistui 20 18-35-vuotiasta nuorta aikuista (10 miestä ja 10 naista), jotka olivat kokeneet vähintään yhden kriittisen elämäntapahtuman tai siirtymän viimeisten kahden vuoden aikana, joka vaikutti heidän PA:han.
• Osallistujat rekrytoitiin erilaisista ympäristöistä, kuten yliopistoista, urheiluseuroista tai sosiaalisen median alustoista, ja heillä oli vaihteleva määrä PA:ta ja urheiluun osallistumista.
• Kirjoittajat tekivät osallistujien kanssa puolistrukturoituja haastatteluja, joissa he käyttivät avoimia kysymyksiä saadakseen selville heidän kertomuksiaan PA:n muutoksista suhteessa heidän elämäntapahtumiinsa ja siirtymiinsä.
• Kirjoittajat analysoivat aineiston käyttämällä refleksiivistä temaattista analyysia, jossa tunnistettiin osallistujien kokemuksista esiin nousseita teemoja ja malleja.

Tulokset

Kirjoittajat tunnistivat neljä pääteemaa, jotka kuvasivat osallistujien tapoja siirtyä fyysiseen (epä)aktiivisuuteen:

• Suuntautuminen: Tämä teema koski osallistujia, jotka muuttivat PA-käyttäytymistään henkilökohtaisten arvojensa, tavoitteidensa tai identiteettinsä muutoksen vuoksi. Esimerkiksi jotkut osallistujat aloittivat tai lisäsivät liikuntaharrastustaan tajuttuaan sen hyödyt terveydelleen, hyvinvoinnilleen tai itsetunnolleen. Toiset taas vähensivät tai lopettivat liikkumisensa menetettyään kiinnostuksensa, motivaationsa tai nautintonsa aiempiin toimintoihinsa.
• Uuden organisoinnin: Tämä teema koski osallistujia, jotka muuttivat liikkumiskäyttäytymistään päivittäisten rutiiniensa, rakenteidensa tai ympäristönsä muuttumisen vuoksi. Esimerkiksi jotkut osallistujat aloittivat tai lisäsivät aktiivista liikkumista löydettyään lisää aikaa, joustavuutta tai mahdollisuuksia uudesta aikataulusta tai sijainnista. Toiset taas vähensivät tai lopettivat harrastamisensa kohdattuaan enemmän rajoitteita, stressiä tai häiriötekijöitä uudessa tilanteessa.
• Palautuminen: Tämä teema koski osallistujia, jotka muuttivat harrastuskäyttäytymistään fyysisen tai psyykkisen vamman tai sairauden vuoksi. Esimerkiksi jotkut osallistujat aloittivat tai lisäsivät aktiivista liikkumista toipumisen jälkeen tai käyttivät sitä selviytymiskeinona. Toiset taas vähensivät tai lopettivat liikkumisensa kärsittyään kivusta, väsymyksestä tai masennuksesta.
• Suhteet: Tämä teema koski osallistujia, jotka muuttivat PA-käyttäytymistään sosiaalisen verkostonsa tai vuorovaikutussuhteidensa muuttumisen vuoksi. Esimerkiksi jotkut osallistujat aloittivat tai lisäsivät harrastustoimintaansa löydettyään uusia ystäviä, kumppaneita tai roolimalleja, jotka innoittivat tai tukivat heitä. Toiset taas vähensivät tai lopettivat osallistumisensa menetettyään yhteyden, luottamuksen tai yhteensopivuuden aiempiin kumppaneihinsa.

Kirjoittajat havaitsivat myös, että osallistujien PA-muutoksiin vaikuttivat useat tekijät, jotka hillitsivät elämäntapahtumien ja siirtymien vaikutuksia:

• Lähteet: Näihin kuuluivat henkilökohtaiset tekijät, kuten taidot, tiedot, luottamus ja motivaatio, aineelliset tekijät, kuten välineet, tilat ja rahoitus, sekä ajalliset tekijät, kuten ajan saatavuus ja joustavuus.

• Torjuntastrategiat: Näihin kuuluivat kognitiiviset strategiat, kuten uudelleen muotoilu, suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen, ja käyttäytymisstrategiat, kuten tiedon etsiminen, neuvonta, tai palautteen antaminen; ja tunnestrategiat, kuten tunteiden ilmaiseminen, tuen hakeminen, tai turhautumisen purkaminen.

• Sosiaalinen tuki: Tähän sisältyi välineellinen tuki, kuten käytännön avun tarjoaminen, neuvoja, tai palautteen antaminen; emotionaalinen tuki, kuten empatian tarjoaminen, rohkaisu, tai lohdutusta; ja toverituki, kuten seuran tarjoaminen, ystävyys, tai hauskanpitoa.

• Kirjoittajat totesivat myös, että osallistujien PA-muutokset eivät olleet lineaarisia tai vakaita, vaan pikemminkin dynaamisia ja vaihtelevia ajan myötä, riippuen näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta.

Johtopäätös

Kirjoittajat päättelivät, että elämäntapahtumilla ja siirtymävaiheilla voi olla merkittäviä vaikutuksia nuorten aikuisten PA-käyttäytymiseen, mutta näiden vaikutusten suunta ja suuruus vaihtelevat riippuen siitä, mikä on